Ette kai oikeasti ole haavoittuvia?

By 03.02.2018Business, Ihmiset, Muutos

55593763 - on office desk ,coffee spilled on phone

Haavoittuvuus, herkkyys ja heikkouden tunnistaminen on ollut viime vuosina muotitrendi.

Kerromme varoittavia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat sairastuneet vahvuuteensa, ylisuorittajista ja kontrollifriikeistä.

Etsimme ja tunnistamme jatkuvasti hienosyisempiä erityisherkkyyksiä.

Samaan aikaan käyttäytymisessämme ja valinnoissamme heikkous on huolellisesti piilossa.

Haavoittuvuus vaikuttaa olevan muotia vasta sanojen tasolla. Hiukan kuin ekologisuus parikymmentä vuotta sitten, jolloin suurin osa kertoi ekologisuuden olevan itselleen tärkeä arvo, mutta käyttäytyminen todisti muuta. Luomusta ei haluttu maksaa edes pienten ulkonäkövirheiden verran.

Työhakemukset ja yksityiselämässä deittipalvelut kertovat todellisista, ratkaisevista  valintakriteereistä. Työelämästä putoamista, velkaantumista tai sairautta ei kannatta mainostaa, jos mielii päästä tapaamiseen.

Tunnustan itsekin hylänneeni heikkouden tähden. Ja saanut samalla mitalla takaisin, tullut hylätyksi heikkouden tähden. Heikkous on ilman muuta antimeriitti. Sosiaalisessa mediassa ongelmista kuuluu kertoa niiden ratkettua, jollei janoa lähinnä sääliä ja myötähäpeää.

Työelämässä kontrasti kirjoitettujen tai puhuttujen arvojen ja toiminnan tasolla on vielä suurempi. Kuinka usein kuulet kollegan sanovan, ettei hän osaa jotakin? ”Minusta tuntuu, etten pysty tähän. Tarvitsen ainakin apua.” Kuinka usein johtoryhmässä tai projektipalaverissa tokaistaan: ”minua pelottaa, ettemme onnistu tässä?”

Asiakaspalvelussa virheitä vältellään ja niitä peitellään viimeiseen asti. Venytään yötöihin, ettei asiakas vain huomaa meidän tehneen virhettä.

Mutta kuinka luottamusta herättävä asiakkaalle on yritys, joka näyttää siltä, ettei siellä tehdä koskaan virheitä? Sehän tarkoittaa, että virheitä ei nähdä, myönnetä, tai niitä ei ole lupa tehdä?

Jos yrityksessä ei tehdä virheitä, se ei opi, kehity, siis kasva. Jos ihminen ei tee virheitä, hän ei kasva ja kehity.

Oppiminen on kaiken kasvun avain. Ken ei kasva, taantuu, sillä maailma kehittyy ympärillä. Oppiminen tarkoittaa yrittämistä. Yrittäminen sisältää erehtymisen mahdollisuuden välttämättömyyden.

Vaikeuksista selviäminen ei suinkaan aina vahvista. Usein rankat koettelemukset jättävät jälkiä. Arkuutta, rajoitteita. Hylätyksi ja torjutuksi tulemisen kokemuksia.

Elämme maailmassa, jossa on sallittua pseudoheikkous, vahvuutta korostavana kehyksenä. Vahvuutta viestii kertoa koettelemuksista, joista on selvitty entistä ehompaan kuntoon. Kertomus kuuluu menneeseen aikamuotoon. Koettelemuksista on jäljellä vain henkistä tai fyysistä arpikudosta, jota voittajana selvinnyt katsoo lämpimän kiitollisena, sillä rankka koettelemus vahvisti häntä.

Haasteista voi kertoa toki myös etukäteen, sillä niistä avoimesti kertominen vahvistaa käsitystä kertojasta rohkeana haasteen edessä. Jälleen on kyse kertojan vahvuudesta, ei heikkoudesta. Vahvuuden taideteos on kehystetty näyttävästi heikkouden kehyksiin.

Hallittu heikkous on siis muotia siksi, että se korostaa vahvuuden tärkeyttä todellisena arvonamme.

Toivokaamme, että haavoittuvuudelle arvona käy kuten ekologisuudelle vuosien myötä. Ehkä joskus olemme valmiit valitsemaan sen omin käsin, kuten nykyisin epätasaiselta näyttävän luomuvihanneksen. Opimme ymmärtämään sen syvän arvon ja olemme jopa valmiita maksamaan siitä tunnehintaa, joka on samalla menestymisen ratkaiseva hinta.

-Isa Merikallio