Meneekö viestisi perille ihan luonnostaan?

By 11.03.2018Business, Ihmiset, Muutos

35529477 - rear view of male speaker on the podium. people at the modern conference hall.

Kannattaisiko mennä NLP-kurssille? 

Jokaisella meistä on oma tapa käyttää kieltä ja muotoilla ilmaisujamme. Toiset suosivat lyhyitä lauseita, toiset taas rönsyilevät, jotkut paljon adjektiiveja, toiset kierittelevät sanomansa alistuskonjunktioihin. Mistä tiedän, toimiiko oma luontainen tapani hyvin?

Ihmisen intuitiivinen ”selkäydinkommunikointi” ei kerro niinkään verbaalisista taidoista ja lahjakkuudesta, vaan on osin lapsuudenkodista ja kasvuympäristöstä tarttunutta, osin siihen vaikuttaa persoonallisuus ja temperamentti. Avoin ihminen käyttää puheessaan ja kirjoituksessaan enemmän rikasta, kuvailevaa kieltä ja vaihtelevia lauserakenteita, kun varautuneempi kanssakulkija panostaa tasaiseen asiailmaisuun ja suosii negaatioita.

Selkäydinkommunikaatio on myös saanut vaikutteita sukupolvesta. 11-vuotias tyttäreni käyttää esimerkiksi sosiaalisen median kirjainlyhenteiden lisäksi puheessaankin paljon lyhyitä lauseita ja lyhyidenkin sanojen lyhenteitä, koska = kosk, eikä = eik. Ehkä vain todistaakseen, etten minä tod tajua mitään!

Aikojen myötä on kehitetty erilaisia ”ismejä”, näistä ehkä tunnetuimpana NLP, jotka perustuvat ajatukseen selkäydinkommunikaation muovaamisesta sellaiseksi, että oma viestintä puhuttelisi paremmin erilaisia ihmistyyppejä. Siis että se koskettaisi. Tai viesti kirkastuisi paremmin.

NLP:n perusajatuksena on muotoilla tekstimuotoista, suullista tai kirjallista ilmaisua sellaiseksi, että sanojen tasolla luomme mielleyhtymiä asioiden fyysisyydestä kinesteettisille ihmisille, auditiivisia assosiaatioita sitä kaipaaville ja visuaalisia mielikuvia niitä kaipaaville. Esimerkiksi seuraavalla tavalla:

”Toivon, että kuulette tämän ehdotuksen ydinviestin ja että kykenette näkemään siinä mahdollisuuksia ja tarttumaan niihin.”

Tällaisten kommunikaatiosabluunoiden käyttö tuntuu – hmm, tai näyttää, kuulostaa, miten vain – järkevältä. Eikö olisi hienoa kyetä viestimään entistä isommalle joukolle niin, että viesti menee jakeluun kerrasta? Olisiko viisasta opetella enemmän vaikuttamistekniikoita?

Teoriassa tietenkin kyllä. Käytännössä kuitenkin alitajuntamme on viisaampi kuin järkemme. Jos yritämme tietoisesti vaikuttaa toisen alitajuntaan, on hyvin mahdollista, että huomaamattamme eräs peruskivi horjuu, nimittäin luottamus.

Jos emme ole aidosti oma itsemme, vaan ilmaisemme itseämme taitavasti opetelluin fraasein, on riski, että meihin ei luoteta. Vaikka sanoma itsessään kolahtaisi, sen ilmaisija ei lunastakaan luottamusta. Hän ei vaikuta aidolta persoonalta. Jos vielä herää epäily, että itse viesti on laskelmoidusti ilmaistu, vastaanottaja kääntää vastaanottimensa emotionaalisesti toiselle kanavalle.

Myös esimerkiksi kultteihin liittyvät hokemat, kuten ”I can do it”, ”we love you” jne. tuntuvat falskeilta kultin ulkopuoliselta siksi, etteivät ne ilmiselvästi nouse lausujan ydinpersoonasta, vaikka tarkoitus ja tahtotila voi olla hyvä.

Luottamus on kaiken vuorovaikutuksen peruskallio. Siksi kömpelö aitous on parempi lähtökohta luottamuksen rakentemiseen kuin opeteltu varmuus.

Aitoa luottamusta voi ja kannattaa treenata, yhdessä kollegojen ja valmentajan kanssa. Itseluottamushan on siipi, joka kuuluu linnulle nimeltään Luottamus.

– Isa Merikallio