Merkitystä elämään konttorilta vai lenkkipolulta?

By 11.02.2018Ihmiset

78945766 - handsome bearded businessman in classic suit and with bag is riding bicycle in city

Tuskin muistamme niitä aikoja, jolloin työntekijät ja johto keskittyivät melkeinpä ainoastaan siihen, millaista merkitystä työntekijällä on työlleen ja yhtiölle.

Työpaikan ei tarvinnut tuottaa työntekijälle kohtuuttomia merkityksiä. Sopiva palkka ja siedettävät työolosuhteet riittivät pitkälle, toki niistä keskustelemiseen käytettiin paljonkin aikaa. Oli kuitenkin onnittelujen arvoinen saavutus saada vakituinen koulutusta vastaava työpaikka sujuvan matkan päästä kotoa.

Kunnes joku keksi kyseenalaistaa työn merkityksen itselleen.  

Nykyisin lehdet ovat pullollaan merkityksen etsijöitä. Työpaikkaa ja ammattia vaihdetaan, jos työ ei tunnukaan enää merkitykselliseltä omalle elämälle. Tai jos työpaikan arvot eivät peilaa omia arvoja.

Modernin ajattelun taustalla on asenne, ikään kuin olisimme saaneet syntymälahjaksi vuosikymmenien verran vapaa-aikaa. On ”elämänhallinnan” kannalta tärkeä kysymys, millaisin ehdoin suostumme luopumaan tuosta vapaa-ajasta.

Mikä tahansa työ ei käy, sen tulee olla sellaista, jossa viihtyy, jossa on mukavat työkaverit ja pomo, miellyttävä työympäristö, riittävä palkka – ja MERKITYSTÄ.

Merkitys voi olla itsensä kokemista tärkeäksi, vaikutusvaltaiseksi – tai vapaaksi toteuttamaan itseään. Merkitystä voi saada uralla etenemisestä, kehittymisestä.

Mutta pelkkä työn tekeminen, oman osaamisen ja kapasiteetin vaihtaminen palkkaan, ei enää merkitykseksi riitä.

Äskettäin on ilmestynyt kirja, joka kertoo nelikymppisen naisen hurahtamisesta juoksuharrastukseen. Juoksusta on kirjaesittelyn mukaan tullut hänelle tärkeämpää kuin työ, hän on myös jättänyt uusperheensä ja muuttanut yksin asumaan, jotta palautuu treeneistä paremmin.

Moni paikkaakin työstä uupuvaa merkitystä harrastamalla intensiivisesti ja tavoitteellisesti.

Kumpi sitten tekee elämästä merkityksellisempää: työ, jonka kokee merkitykselliseksi, vai harrastus, jota kohtaan tuntee sydämen paloa?

Kumpikin näistä keskittyy ihmiseen itseensä ja jättää sivurooliin elämämme tärkeimmän merkityksellisyyden: millaista merkitystä minulla on muille ihmisille, lähimmäisilleni? Työtovereille, asiakkaille, perheelle, lähipiirille.

Uskon, että moderni ihminen, joka etsii itseään ja elämänsä merkitystä, löytää aivan uutta syvyyttä elämäänsä keskittymällä siihen, millaista kokemusta ja merkitystä hänestä syntyy muille, verrattuna siihen, millaista merkitystä muut ja elämä tuottavat hänelle.

Elämä kutsuu meitä kohtaamaan ennen kaikkea toisemme.

Yhden salkusta löytyy iloa, toisen laukusta myötäelämistä, kolmannelta luovuutta, neljänneltä malttia. Yhdessä niistä syntyy ihmeitä.

– Isa Merikallio